Lapinpöllö – pohjoisen metsien majesteettinen tuntija

Lapinpöllö (Strix nebulosa) on yksi Suomen suurimmista ja vaikuttavimmista pöllölajeista, joka tunnetaan erityisesti pohjoisten havumetsien ja soiden asukkaana. Tämä harmaasävyinen pöllö erottuu suurten keltaisten silmiensä ja vakaan katseensa ansiosta, ja sen leveät siivet ja hiljainen lento tekevät siitä upean näkyvän luonnossa. Lapinpöllön elintavat, saalistuskyky ja sopeutuminen vaativiin elinolosuhteisiin tekevät siitä kiehtovan ja arvostetun lajin suomalaisessa metsäluonnossa.

Ominaisuus
Kuvaus
Koko
Pituus 55–65 cm, siipiväli 125–150 cm
Ulkonäkö
Vaaleanharmaa höyhenpeite tummilla poikittaisjuovilla; suuret keltaiset silmät
Elinympäristö
Havumetsät ja suot erityisesti Pohjois-Suomessa, mutta esiintyy myös etelämmässä kylminä kausina
Ravinto
Pienet nisäkkäät, erityisesti myyrät ja hiiret; joskus linnut
Elinikä
10–20 vuotta

Koko ja ulkonäkö

Vakuuttavan kokoinen lapinpöllö voi kasvaa 55–65 cm pituiseksi, ja sen siipiväli on jopa 150 cm. Harmahtava höyhenpeite tummilla juovilla auttaa sitä sulautumaan ympäristöönsä, ja vaikuttavat keltaiset silmät muodostavat erottuvan piirteen. Kasvojen ympärillä oleva mustavalkoinen kehys tuo tälle pöllölle ilmeikkyyttä.

Elinympäristö

Lapinpöllö asuu pääasiassa pohjoisten havumetsien ja soiden rauhallisilla alueilla, joissa se voi saalistaa häiriöttä. Pesänsä se rakentaa usein korkeisiin, vanhoihin puihin tai hylättyihin petolintujen pesiin. Kylmempinä aikoina lapinpöllö voi liikkua myös eteläisempiin osiin Suomea, seuraten ravintoa.

Ravinto ja saalistustaidot

Lapinpöllö pyydystää enimmäkseen pieniä nisäkkäitä, kuten myyriä ja hiiriä. Sen tarkka kuulo auttaa sitä havaitsemaan saaliin jopa lumen alta, ja se saalistaa myös päivisin, mikä on pöllöille melko harvinaista.

Merkitys ja suojelu

Osana pohjoisen metsän ekosysteemiä lapinpöllö auttaa pitämään piennisäkäskantoja tasapainossa, mikä kertoo samalla ympäristönsä monimuotoisuudesta ja terveydestä. Koska lapinpöllö tarvitsee elinympäristökseen laajoja ja rauhallisia alueita, sen suojelu tukee myös muun luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.